Alkuun hieman maisematunnelmointia..

1346197.jpg 1346278.jpg1346269.jpg
1346238.jpg   1346200.jpg
1346306.jpg

1346301.jpg  1346298.jpg

..ja sitten muita

1346187.jpg  1346191.jpg
Tuollaiset majat löydettiin, vasemmalla poikien oikealla tyttöjen.

1346334.jpg
..oli valmis alkamaan!!

1346356.jpg  1346373.jpg
Auringonnousun aikaan veneilemään.                              "Hei mä tiiän yhen hyvän snägärin tuol kulman takana.."

  1346442.jpg   1346397.jpg
  5 hengen+kuvaajan porukka..                                              ..eli Martin, Essi, Kalle, Lydia, Ville ja Krista


1346414.jpg1346565.jpg    
Tuijotusskaba miniapinan kanssa.                           Paikallisii piti vähän jeesii.

1346587.jpg
Rommikola à la 50centtii, tsingtsing!

1346608.jpg    1346624.jpg
Chocolate Hills - uskoivat UFOjen olleen asialla.                      ..ja vielä vähän biitsiä.

1346641.jpg      1346654.jpg
Riippusiltaa ja kookosta.                                                 Saaritaxi.

1346664.jpg
Auringonlaskua tsekkailemassa.

1346670.jpg       1346677.jpg
Vedenalainen maailma on aika käsittämätön.             Ja safkakin maistui.. :)

1346697.jpg   1346705.jpg  1346723.jpg
Helle uuvuttaa monet..

1346763.jpg
"Hei meikä vois ottaa pizzan" :)
1346797.jpg   1346819.jpg
Cebun-Cityn tori.

1346844.jpg           1346859.jpg
Äijä veti ihan hurmoksessa - lastina n.250kg              Aamulla saa parhaiten fisua.

1346853.jpg
Näihin maisemiin ja tunnelmiin tällä kertaa!



-----------------------------------------------------------------------------------------------
No ei vaa, hieman textiäkin jotta hajoilisitte talveenne vieläkin enemmän :)

En olisi tosiaan etukäteen uskonut minkälainen reissu tulee olemaan, kun lähdettiin koulun kulttuurijuhlan jälkeen mahtavan kokoiset rinkat selässä dösäpysäkille..

Alkuperäinen Malapascuan saari jätettiin seuraavalle kerralle ja lähdimmekin Cebu-citystä lautalla Boholin saarelle ja siitä vielä pienemmälle Panglaon saarelle ja vielä tarkemmin Alona Kew Whitebeachille. Hyi hitto että hiki haisi taxissa +35 lämmössä n. 12h tunnin matkustamisen jälkeen (kaikkine odotteluineen), ja vielä olisi kämppä löydettävä.. Kaartelimme edestakaisin vertailemassa hintoja ja olosuhteita ja lopulta otimme kaksi majaa läheltä biitsiä, n.10e/yö. Finally..

Virkistäytymisen jälkeen suuntasimme tietty valkoisille biitseille pörräämään. Vesi oli kuin lämmintä kylpyvettä ja ei ainoatakaan brittituristia rannalla dokaa --> loistavat olosuhteet!
Oli ihan tuska kuuma jatkuvasti, mutta en mene valittamaan! Löhöilyä, vesilenttistä, uimista ja löhöilyä..

Kukonlaulun aikaan (kirjaimellisesti) lähdettiin pienellä paatilla avomerelle delfiinejä bongaamaan ja olihan siellä aikamoisia parvia.. Veneily jatkui Virgin Islandille, joka oli postikorttimainen paratiisisaari, valkoinen kannas+nyrkinkokoinen saari oli aika puhdistava kokemus - tuli aika alkuasukasvibat :) Snorklailusta tuli mun uusi kiinnostuksen kohde. On se merenalainen maailma aika älytön - koralleja, leviä, fisuja laidasta laitaan ja mitä lie örkkejä.
Illalla chillailimme kotoisissa mökeissämme, kuunnellen heinäsirkkojen konserttia ja litkien Filippiinien kansallisolutta San Miguelia litran pöniköistä. Ville heitti myös sopivasti - "u go sleep as a boy, wake up as a lobster". Ja sitten "yöelämään"... ;)

Taas se pirun kukko. Mutta nukkua ehtii sitten muualla.. Minibussilla retkelle joka alkoi tippukiviluolilla. Siellä ei paljoa naisia näkynyt, huiman lepakkomäärän ja niiden surmansyöksyjen takia. Luolista miniapinoihin (joiden paikallista nimeä en muista). Näiden veijareiden silmät ovat eläimistön suurimmat suhteessa kroppaan. Aika friikkejä, tyttöjen mielestä hirmu söpöjä.
Sit metsään. Lähdetiin vaeltamaan pientä polkua syvälle metsään, koska siellä piti olla joku silta. Patikoituamme n.45min ei ollut enää mitään polkua ja maisema oli suoraan kuin Lost-saarelta. Olimme hieman hukassa paluureitin kanssa (hups) ja varsinkin tytöt alkoivat olla pienessä paniikinpoikasessa - "kelatkaa me ollaa eksytty jonneki v**** filippiinimetsää!!". Kundit koitettiin heittää jotain kuivaa läppää "perustetaan tänne sellanen yhteisö, kyhätään majat ja syödään lehtiä" -tyyliin, mutta ei paljoa naurattanut.
Nou hätä, koska kirjoitan tätä täällä, se tarkoittaa että selvisimme sieltä. "Thank you, welcome back" -kyltti tuijotti vielä ironisesti peräämme.

Paras tapa nähdä sikäläistä elämää on suhauttaa kevytmotskareilla kyliin, paikallista ghettoa parhaimmillaan! Rentoa, rentoa meininkiä.. kellään ei kiire minnekään ja kaikki heiluttavat kättä ja huutavat helouta, koska jotkut heistä tuskin ovat  koskaan edes nähneet länsimaalaista.
Toista on Suomessa, jossa opetetaan että "tuntemattomille ei saa puhua". Alueet olivat muutenkin aika wildwildwest-tyyppisiä, mitä säännöistä kun ei ole poliisejakaan -asenteella eteenpäin. Hehe.. Myöhemmin seurailtiin, että minne aurinko laskee, jotta tytöt saisivat mahdollisimman paljon auringonlaskufotoja. Arskaa seuraamalla päädyimme paratiisipoukamaan, joka oli suhteellisen ihanteellinen paikka sunsetiä. Kieltämättä hienot maisemat..
Illan pilasi ainoastaan huonoin ravintolakokemus pitkään aikaan. 2h odotettiin ruokia, joista 4/6 pääsi perille asti. No ei siitä sen enempää :)

Aamulla karistettiin Pangloan pölyt tai oikeastaan hiekat jaloista ja reissattiin Cebu Cityyn saamaan päivänmittainen kulttuuripläjäys. Illalla sinne saapuessa oli aika ahdistava fiilis vaellella kujilla, oli niin hämärän näköistä hiippailijaa. Siinä sai vähän katella olkansa yli ja näyttää mahdollisimman isolta. Kyttiä oli tosin joka nurkalla. Syötiin merenelävii open-buffee'ssa ja yövyttin pensionaatissa, 5€/yö.
Vierailtiin linnoissa, kirkoissa, temppeleissä ja lopuksi perhosfarmilla ja krokotiililandiassa.
Halkaisimme myös Cebun torin, jossa oli kyllä meno kohillaan. Hedelmiä ja vihanneksia (kuinkahan kauan pysyy tuoreena lähes neljänkympin paahteessa) ja härveliä piisasi. Olimme aika näky kauppiaille ja jokaikinen pää kääntyi kun ohitimme heidät. Hmm.. ahdistavaa.. Sain pari treffikutsuakin myyjämammoilta, mutta nyt ei ollut aikaa :)
 
Lopulta lähtö koitti. Siirtymiset paikasta toiseen sujuivat oikein jouhevasti ja kaikki tipahtelivat väsymyksestä paluumatkalla minne kukin. Paljon ehdittiin tehdä, nähdä ja kokea 5 päivässä, ja uskon että joskus vielä palaan noihin maisemiin! Bless you Philippines, I'm out.